Vanhat Mustapekka-kortit kuuluvat suomalaisen korttipelikulttuurin tunnetuimpiin klassikoihin. Monelle ne tuovat mieleen lapsuuden peli-illat, mökkien sadepäivät ja vanhempien tai isovanhempien kaapeista löytyneet värikkäät pelikortit. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä nostalgisesta lastenpelistä, sillä vanhoihin Mustapekka-kortteihin liittyy myös kiinnostavaa suomalaista kuvitus-, peli- ja esinehistoriaa.
Suomessa tunnettu klassinen Musta Pekka -peli yhdistetään erityisesti kuvittaja Bo Bjurströmiin, jonka alkuperäinen korttikuvitus syntyi 1930-luvun lopulla. Eri vuosikymmeninä korteista julkaistiin useita painoksia, ja siksi vanhojen Mustapekka-korttien ulkoasu, korttimäärä ja yksityiskohdat voivat vaihdella.
Tässä artikkelissa kerromme, mitä vanhat Mustapekka-kortit ovat, millaisia historialliset pakat olivat, miten niitä pelattiin ja mitä kannattaa tarkistaa, jos omasta kodista löytyy vanha korttipakka.
Mitä vanhat Mustapekka-kortit ovat?
Musta Pekka on Suomessa tunnettu lasten korttipeli, jonka juuret liittyvät eurooppalaiseen Schwarzer Peter -peliperinteeseen. Suomessa peli sai oman tunnistettavan muotonsa, jossa värikkäillä korteilla kuvattiin erilaisia ihmisiä, ammatteja ja perheitä.
Nykyään peli tunnetaan usein nimellä Pekka-peli tai Pekka-pelikortit. Vanhoista korteista puhuttaessa historiallinen Musta Pekka -nimitys on kuitenkin edelleen yleinen, sillä juuri sillä nimellä monet suomalaiset muistavat alkuperäiset pelipakat.
Pelin perusidea on pysynyt yksinkertaisena: pelaajien täytyy päästä eroon korteistaan ja välttää viimeiseksi käteen jäävää Pekka-korttia.
Mustapekka-korttien historia Suomessa
Suomalaisen klassisen Musta Pekka -korttipakan kuvituksen teki Bo Bjurström, ja ensimmäiset tunnetut versiot ajoittuvat 1930-luvun loppuun.
Korteista tuli nopeasti suosittu lastenpeli. Niitä käytettiin kodeissa vuosikymmenien ajan, minkä vuoksi nykyään löytyy yhä hyvin erilaisia vanhoja Mustapekka-pakkoja 1940-, 1950- ja myöhemmiltä vuosikymmeniltä.
Historiallisissa museokokoelmissa on esimerkiksi vuonna 1948 valmistettu pakka, jossa on 49 korttia. Siihen kuuluu 12 nelihenkistä ammattiperhettä sekä yksi Musta Pekka -kortti.
Toisissa vanhoissa pakoissa korttimäärä on voinut olla erilainen. Esimerkiksi museokokoelmista tunnetaan myös 45 kortin pakkoja. Tämä kertoo siitä, ettei kaikille vanhoille Mustapekka-korteille ole yhtä ainoaa korttimäärää.
Millaisia vanhat Mustapekka-kortit olivat?
Vanhojen Mustapekka-korttien ehkä kiinnostavin ominaisuus on niiden kuvitus. Klassiset kortit olivat värikkäitä ja humoristisesti piirrettyjä, ja hahmot edustivat usein erilaisia ammatteja.
Korttisarjassa saattoi olla esimerkiksi:
- isä
- äiti
- poika
- tytär
Yhdessä nämä muodostivat saman ammattiperheen.
Korttien joukossa saattoi olla esimerkiksi suutarin, leipurin, nuohoojan tai jonkin muun ammatin ympärille rakennettuja perheitä. Perheenjäsenet tunnistettiin sekä kuvituksen että korteissa olevien tekstien perusteella.
Monissa suomalaisissa vanhoissa korteissa nimet ja ammatit oli merkitty sekä suomeksi että ruotsiksi.
Musta Pekka ja ammattiperheet
Vanhoista Mustapekka-korteista puhuttaessa on tärkeää ymmärtää, että klassinen suomalainen peliversio ei perustunut aina pelkästään kahden samanlaisen kortin muodostamiin pareihin.
Historiallisissa suomalaisissa pakoissa tavoitteena oli tyypillisesti kerätä kokonaisia nelihenkisiä perheitä.
Esimerkiksi yhden ammatin muodostamaan perheeseen saattoi kuulua saman ammatin edustajan isä, äiti, poika ja tytär. Kun kaikki neljä korttia löytyivät samalta pelaajalta, perhe oli valmis.
Pakan erikoisuus oli yksi yksinäinen Musta Pekka -kortti, jolla ei ollut omaa perhettä.
Juuri tästä syntyi pelin jännitys: kukaan ei halunnut jäädä pelin lopussa tämän kortin haltijaksi.
Miten vanhoilla Mustapekka-korteilla pelattiin?
Säännöissä on ollut eri versioita, mutta klassisen pelin tavoite oli sama: kerätä hyväksytyt korttiryhmät ja välttää Musta Pekka -korttia.
Pelin valmistelu
Kortit sekoitettiin ja jaettiin pelaajien kesken.
Kaikkien ei tarvinnut saada täsmälleen samaa määrää kortteja. Jos kortit eivät menneet tasan, osa pelaajista saattoi saada yhden kortin enemmän.
Pelaajat tarkistivat tämän jälkeen omat korttinsa ja muodostivat valmiita perheitä tai käytetyn sääntöversion mukaisia ryhmiä.
Korttien nostaminen
Pelaajat pitivät korttejaan kädessään niin, etteivät muut nähneet niiden kuvapuolia.
Vuorossa oleva pelaaja nosti toisen pelaajan kädestä yhden kortin näkemättä etukäteen, mikä kortti oli kyseessä.
Jos nostettu kortti täydensi perheen tai muun säännöissä hyväksytyn kokonaisuuden, pelaaja sai asettaa valmiin ryhmän sivuun.
Pelin loppu
Peli jatkui, kunnes muut kortit olivat muodostaneet hyväksytyt ryhmänsä.
Koska Musta Pekka -kortilla ei ollut vastinetta tai omaa perhettä, se jäi lopulta yhden pelaajan käteen.
Tämä pelaaja hävisi kierroksen.
Mikä teki pelistä niin hauskan?
Musta Pekka perustuu osittain sattumaan, mutta siihen liittyy myös pieni psykologinen elementti.
Kun Pekka-kortti päätyi omaan käteen, pelaajan kannatti yrittää olla paljastamatta sitä ilmeillään tai käytöksellään. Toiset pelaajat saattoivat puolestaan tarkkailla, muuttuiko jonkun ilme epäilyttävästi kortin nostamisen jälkeen.
Pelaaja saattoi myös yrittää houkutella seuraavaa pelaajaa valitsemaan juuri Pekka-kortin esimerkiksi sijoittamalla sen kiinnostavalta näyttävään paikkaan korttiviuhkassa.
Tällainen hyväntahtoinen bluffaaminen teki pelistä lapsille erityisen viihdyttävän.
Musta Pekka ja Hullunkuriset perheet
Vanhat Mustapekka-kortit liittyvät läheisesti myös Hullunkuriset perheet -korttipeliperinteeseen.
Museokokoelmissa tunnetaan esimerkiksi nimellä Hullunkuriset perheet ja Musta Pekka säilytettyjä pakkoja. Tämä kertoo, kuinka läheisesti ammattiperheiden kerääminen ja yksinäisen Pekka-kortin välttäminen kuuluivat samaan peliperinteeseen.
Hullunkuriset perheet -tyyppisissä peleissä kerätään kokonaisia perheitä. Musta Pekka toi tähän rakenteeseen lisäksi yhden kortin, jota kukaan ei halunnut pitää hallussaan pelin päättyessä.
Tästä syystä vanhoja Mustapekka-kortteja ei kannata ajatella pelkästään modernina parinmuodostuspelinä.
Miltä Musta Pekka -kortti näytti?
Mustan Pekan hahmo on muuttunut eri painoksissa ja vuosikymmeninä.
Historiallisissa versioissa esiintyi kuvauksia, joita tarkastellaan nykyään oman aikansa kulttuurin ja kuvastojen kautta. Joissakin vanhoissa yhteyksissä Musta Pekka on kuvattu esimerkiksi nuohoojan kaltaisena hahmona.
Kaikki vanhat Musta Pekka -kortit eivät kuitenkaan näyttäneet täsmälleen samoilta. Eri valmistajat, painokset ja kuvitusversiot voivat poiketa toisistaan huomattavasti.
Siksi yksittäisen vanhan kortin ajoittamista ei kannata tehdä pelkän hahmon ulkonäön perusteella.
Miksi nimi muuttui Pekka-peliksi?
Vuosien aikana pelin alkuperäinen nimi ja osa vanhasta kuvastosta ovat herättäneet keskustelua.
Nykyisissä versioissa käytetään usein nimeä Pekka-peli, ja myös kuvitusta on uudistettu. Muutos kuvastaa sitä, että vanhat stereotypiat eivät vastaa nykyajan lastenpeleille asetettuja odotuksia.
Historiallisten korttien yhteydessä Musta Pekka -nimen käyttäminen on silti perusteltua, koska kyseessä on vanhojen pakkojen alkuperäinen ja museoidenkin käyttämä nimitys.
Vanhojen korttien tutkimisessa on hyvä erottaa toisistaan historiallinen konteksti ja nykyajan pelituotteet.
Miten vanhat Mustapekka-kortit tunnistaa?
Vanhan Mustapekka-pakan tarkkaa ikää ei välttämättä pysty määrittämään yhdellä silmäyksellä.
Tunnistamisessa kannattaa tarkistaa useita yksityiskohtia.
Tarkista korttimäärä
Laske kaikki kortit.
Vanhoissa pakoissa on tunnettu esimerkiksi 49 ja 45 kortin kokonaisuuksia. Korttimäärä voi auttaa vertaamaan pakkaa dokumentoituihin museoesimerkkeihin.
Tutki valmistajan merkintöjä
Tarkista laatikko, ohjekortit ja korttien reunat.
Valmistajan nimi, logo, osoite tai muu painotieto voi auttaa määrittämään valmistusaikaa.
Katso kieli
Monissa vanhoissa suomalaisissa pakoissa korttien tekstit ovat sekä suomeksi että ruotsiksi.
Kaksikielisyys voi olla hyödyllinen tunnistamisen vihje, vaikka se ei yksin kerro pakan tarkkaa ikää.
Tutki korttien taustaa
Korttien taustakuvio voi muuttua eri painoksissa.
Jos pystyt vertaamaan kortin taustaa museossa säilytettävään tunnettuun painokseen, voit saada lisää vihjeitä sen iästä.
Säilytä alkuperäinen kotelo
Pakkaus voi olla ajoittamisen kannalta jopa kortteja tärkeämpi.
Vanhassa laatikossa saattaa olla valmistajan nimi, tuotemerkki ja muuta tietoa, joka on kadonnut itse korteista.
Ovatko vanhat Mustapekka-kortit arvokkaita?
Monia kiinnostaa erityisesti vanhojen Mustapekka-korttien arvo.
Yhtä yleispätevää hintaa ei kuitenkaan ole olemassa. Kaksi lähes samannäköistä pakkaa voivat olla keräilyn näkökulmasta hyvin erilaisia, jos toinen on vanhempi, harvinaisempi tai täydellisempi.
Mahdolliseen arvoon vaikuttavat erityisesti:
- pakan ikä
- painoksen harvinaisuus
- valmistaja
- korttien määrä
- pakan täydellisyys
- korttien kunto
- alkuperäisen kotelon kunto
- mukana olevat ohjeet
- keräilijöiden kysyntä.
Pelkkä korkea myynti-ilmoituksen hintapyyntö ei osoita pakan todellista arvoa. Jos arvoa halutaan arvioida realistisesti, kannattaa verrata nimenomaan toteutuneita kauppoja samankaltaisista pakoista.
Miksi täydellinen pakka on kiinnostavampi?
Vanhojen pelikorttien kohdalla täydellisyydellä on suuri merkitys.
Jos yhdestä ammattiperheestä puuttuu esimerkiksi poika tai äiti, peli ei ole enää alkuperäisessä kokonaisuudessaan. Keräilijälle tämä voi vähentää kiinnostavuutta selvästi.
Erityisen tärkeää on tarkistaa, että mukana on myös itse Musta Pekka -kortti.
Jos alkuperäinen laatikko ja mahdolliset peliohjeet ovat tallella, kokonaisuus on yleensä kiinnostavampi kuin pelkät irralliset kortit.
Miten vanhoja Mustapekka-kortteja kannattaa säilyttää?
Jos löydät vanhan korttipakan vintiltä tai isovanhempien tavaroista, sitä ei kannata ryhtyä puhdistamaan voimakkailla aineilla.
Vanhoille korteille sopii kuiva ja tasainen säilytyspaikka.
Hyviä säilytysohjeita ovat:
- suojaa kortit kosteudelta
- pidä ne poissa suorasta auringonvalosta
- älä laminoi kortteja
- älä käytä teippiä repeämien korjaamiseen
- säilytä alkuperäinen laatikko
- pidä ohjeet ja irralliset osat yhdessä
- käsittele hauraita kortteja varovasti.
Liiallinen korjaaminen voi heikentää vanhan esineen alkuperäisyyttä.
Mistä vanhoja Mustapekka-kortteja voi löytyä?
Vanhoja pakkoja löytyy edelleen yllättävän paljon suomalaisista kodeista.
Tyypillisiä löytöpaikkoja ovat:
- isovanhempien tavarat
- vintit ja varastot
- kesämökit
- kirpputorit
- vanhojen tavaroiden liikkeet
- verkkokirpputorit
- huutokaupat
- keräilytapahtumat.
Jos ostat vanhan pakan keräilytarkoituksessa, pyydä myyjältä kuvat kaikista korteista, laatikosta ja valmistajan merkinnöistä ennen kaupantekoa.
Miksi vanhat Mustapekka-kortit kiinnostavat edelleen?
Korttien kiinnostavuus perustuu moneen asiaan.
Niissä yhdistyvät suomalainen lapsuus, vanha graafinen suunnittelu, humoristinen kuvitus ja arkisen pelaamisen historia.
Monelle pakan suurin arvo ei ole rahallinen. Samat kortit ovat saattaneet kulkea suvussa vuosikymmeniä, ja niitä ovat käyttäneet useat sukupolvet.
Kuluneet reunat tai pieni taitos kortissa voivat silloin olla osa esineen omaa historiaa.
Bo Bjurström ja Mustapekka-kortit
Bo Bjurströmin nimi on tärkeä osa vanhojen suomalaisten Mustapekka-korttien historiaa.
Hänen 1930-luvun lopulla luomaansa klassista kuvitustyyliä käytettiin pitkään, mikä selittää sen, miksi samanhenkinen visuaalinen maailma on tuttu suomalaisille hyvin eri ikäryhmissä.
Bjurströmin työ tekee korteista kiinnostavia myös graafisen suunnittelun ja suomalaisen kuvitushistorian näkökulmasta.
Siksi vanha Mustapekka-pakka ei ole vain lasten peli, vaan samalla pieni painettu kulttuuriesine.
Yhteenveto
Vanhat Mustapekka-kortit ovat paljon muutakin kuin nostalginen suomalainen lastenpeli. Niiden historia ulottuu ainakin 1930-luvun lopulle, jolloin Bo Bjurström loi tunnetun suomalaisen korttikuvituksen. Myöhemmin korteista valmistettiin lukuisia painoksia, joista osa on säilynyt museoissa ja yksityiskokoelmissa tähän päivään asti.
Historiallisissa suomalaisissa Musta Pekka -pakoissa kerättiin usein nelihenkisiä ammattiperheitä, ja pelin ainoa perheetön Musta Pekka -kortti ratkaisi häviäjän. Korttimäärä ja yksityiskohdat saattoivat vaihdella painoksesta toiseen, joten vanhaa pakkaa tunnistettaessa kannattaa tutkia kokonaisuutta eikä vain yhtä korttia.
Jos löydät kotoasi vanhat Mustapekka-kortit, tarkista niiden korttimäärä, valmistajan tiedot, kotelo, kunto ja mahdolliset ohjeet ennen kuin päätät niiden säilyttämisestä tai myymisestä. Vanha pakka voi olla keräilyesine, mutta ennen kaikkea se on kiinnostava pala suomalaista peli-, kuvitus- ja lapsuuskulttuurin historiaa.
