Ryöstö on Suomessa vakava rikos, jossa toisen omaisuuden anastamiseen tai taloudellisen edun hankkimiseen liittyy henkilöön kohdistuva väkivalta tai välitön väkivallan uhka. Tämän vuoksi ryöstö eroaa olennaisesti tavallisesta varkaudesta. Kyse ei ole vain omaisuuteen kohdistuvasta rikoksesta, vaan samalla myös uhrin henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja koskemattomuuteen kohdistuvasta teosta.
Suomen rikoslaissa ryöstöstä säädetään rikoslain 31 luvussa. Rangaistus voi olla huomattava, ja vakavimmissa tapauksissa teko voidaan arvioida törkeäksi ryöstöksi. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä ryöstö tarkoittaa, milloin teko täyttää rikoksen tunnusmerkistön, miten ryöstö eroaa varkaudesta ja kiristyksestä sekä millaisia rangaistuksia Suomessa voidaan määrätä.
Mitä ryöstö tarkoittaa?
Ryöstöllä tarkoitetaan rikosta, jossa tekijä käyttää toiseen henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaa välittömästi käyttää väkivaltaa saadakseen haltuunsa toiselle kuuluvaa omaisuutta tai muuta taloudellista etua.
Tyypillinen ryöstötilanne voi olla esimerkiksi sellainen, jossa henkilö vaatii toista luovuttamaan lompakkonsa ja uhkaa samalla lyödä tätä. Ryöstö voi toteutua myös silloin, kun tekijä käyttää fyysistä voimaa, kuten työntämistä, kiinnipitämistä tai lyömistä, saadakseen omaisuuden haltuunsa.
Ryöstössä tärkeä tunnusmerkki on väkivallan tai sen uhkauksen välittömyys. Jos uhkaus liittyy johonkin myöhemmin tapahtuvaan vahinkoon, kyse voi tilanteesta riippuen olla ennemmin kiristyksestä kuin ryöstöstä.
Milloin teko on ryöstö?
Rikoslain mukaan ryöstön tunnusmerkistö voi täyttyä usealla eri tavalla. Yhteistä tilanteille on kuitenkin se, että omaisuuteen tai taloudelliseen etuun kohdistuva teko yhdistyy väkivaltaan tai välittömään väkivallan uhkaan.
Ryöstöstä voi olla kyse, kun:
- tekijä käyttää väkivaltaa anastaakseen toisen omaisuutta
- tekijä uhkaa välittömällä väkivallalla saadakseen omaisuuden haltuunsa
- henkilö pakotetaan väkivallan tai sen uhan avulla luopumaan perusteettomasti taloudellisesta edusta
- anastamisesta verekseltään tavattu henkilö käyttää väkivaltaa tai sen uhkaa pitääkseen anastamansa omaisuuden.
Viimeinen kohta on erityisen tärkeä. Rikostapaus voi aluksi vaikuttaa tavalliselta varkaudelta, mutta tilanne voi muuttua ryöstöksi, jos tekijä käyttää kiinni jäädessään väkivaltaa saadakseen pitää varastamansa omaisuuden.
Ryöstön ja varkauden ero
Ryöstö ja varkaus sekoitetaan arkikielessä usein toisiinsa, mutta juridisesti ne ovat erilaisia rikoksia.
Varkaudessa tekijä anastaa toiselle kuuluvaa irtainta omaisuutta ilman, että teko edellyttäisi henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. Esimerkiksi lukitsemattoman polkupyörän varastaminen voi täyttää varkauden tunnusmerkistön.
Ryöstössä puolestaan väkivalta tai välittömän väkivallan uhka liittyy omaisuuden saamiseen tai säilyttämiseen tekijän hallussa.
Yksinkertaistettuna ero voidaan kuvata näin:
- Varkaus: omaisuus anastetaan ilman ryöstölle ominaista väkivaltaa tai välitöntä väkivallan uhkaa.
- Ryöstö: omaisuus saadaan tai pidetään väkivallan tai välittömän väkivallan uhkauksen avulla.
Juuri uhrin henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuva elementti tekee ryöstöstä tavallista varkautta vakavamman rikoksen.
Voiko myymälävarkaus muuttua ryöstöksi?
Kyllä, tietyissä olosuhteissa voi.
Jos henkilö esimerkiksi varastaa kaupasta tavaraa, kyse voi aluksi olla varkaudesta tai näpistyksestä. Jos henkilö kuitenkin jää kiinni ja käyttää sen jälkeen väkivaltaa päästäkseen poistumaan anastamansa omaisuuden kanssa, teko voidaan arvioida ryöstöksi.
Ratkaisevaa on tapahtumien kokonaisuus. Jokainen vartijan tai muun henkilön kanssa syntynyt fyysinen tilanne ei automaattisesti tarkoita ryöstöä, mutta väkivallan käyttäminen omaisuuden pitämiseksi voi muuttaa rikosoikeudellista arviointia merkittävästi.
Onko olemassa lievää ryöstöä?
Suomen rikoslaissa ei ole erillistä rikosnimikettä lievä ryöstö.
Tämä erottaa ryöstön esimerkiksi varkaudesta, josta tunnetaan myös lievempi tekomuoto eli näpistys. Jos ryöstön kaltaisessa tilanteessa käytetty väkivalta tai uhka on hyvin vähäinen eikä teko kokonaisuutena arvioiden ole vakava, sitä voidaan joissakin tapauksissa arvioida muiden rikosnimikkeiden, kuten varkauden ja pahoinpitelyn, perusteella.
Rikosnimike ratkaistaan aina tapauskohtaisesti tapahtumien perusteella.
Milloin ryöstö on törkeä?
Vakavimmissa tapauksissa kyse voi olla törkeästä ryöstöstä.
Rikoslain mukaan ryöstö voidaan arvioida törkeäksi esimerkiksi silloin, kun:
- uhrille aiheutetaan tahallisesti vaikea ruumiinvamma
- uhrille aiheutetaan vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila
- rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla
- rikoksessa käytetään ampuma-asetta
- rikoksessa käytetään teräasetta
- rikoksessa käytetään muuta ampuma- tai teräaseeseen rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä
- rikos kohdistetaan henkilöön, joka ei ammattiinsa tai toimeensa kuuluvan tehtävän vuoksi kykene puolustamaan itseään tai omaisuuttaan.
Pelkkä yhden ankaroittamisperusteen täyttyminen ei kuitenkaan välttämättä riitä. Lisäksi teon on oltava kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Tarkoittaako aseen käyttö aina törkeää ryöstöä?
Ampuma-aseen tai teräaseen käyttäminen on yksi törkeän ryöstön nimenomaisista perusteista, mutta oikeudellisessa arvioinnissa tarkastellaan aina tekoa kokonaisuutena.
Myös muun hengenvaarallisen välineen käyttäminen voi johtaa törkeän ryöstön arviointiin. Käytännössä tuomioistuimet voivat joutua ratkaisemaan, rinnastuuko jokin rikoksessa käytetty esine lain tarkoittamaan hengenvaaralliseen välineeseen.
Tästä syystä esimerkiksi veitsellä tehtyä ryöstöä ei kannata kuvata automaattisesti törkeäksi ilman tapauskohtaista kokonaisarviointia.
Onko vanhukseen kohdistuva ryöstö aina törkeä?
Ei automaattisesti.
Vanhuksen ikä tai haavoittuva asema voi vaikuttaa rikoksen vakavuuden arviointiin ja rangaistuksen mittaamiseen, mutta vanhuus itsessään ei ole rikoslain törkeää ryöstöä koskevassa säännöksessä erikseen lueteltu ankaroittamisperuste.
Laissa mainittu erityistilanne liittyy henkilöön, joka ammattinsa tai tehtävänsä vuoksi ei kykene puolustamaan itseään tai omaisuuttaan. Tällainen tilanne voi koskea esimerkiksi henkilöä, jonka työtehtävät rajoittavat hänen mahdollisuuksiaan suojautua ryöstötilanteessa.
Onko järjestäytyneen rikollisryhmän tekemä ryöstö aina törkeä?
Ei.
Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan liittyminen ei nykyisessä törkeää ryöstöä koskevassa tunnusmerkistössä ole erillinen automaattinen kvalifiointiperuste.
Järjestäytynyt rikollisuus voi kuitenkin vaikuttaa tekojen rikosoikeudelliseen kokonaisarviointiin ja rangaistuksen mittaamiseen muiden rikoslain säännösten kautta.
Siksi ei ole juridisesti täsmällistä väittää, että rikollisryhmän tekemä ryöstö olisi pelkästään tällä perusteella aina törkeä ryöstö.
Ryöstön rangaistus Suomessa
Ryöstöstä määrättävät rangaistukset ovat Suomessa ankaria.
Perusmuotoisesta ryöstöstä voidaan tuomita:
vähintään 4 kuukautta ja enintään 6 vuotta vankeutta.
Rangaistuksen pituuteen vaikuttavat esimerkiksi teon toteuttamistapa, käytetyn väkivallan vakavuus, uhrille aiheutuneet seuraukset sekä muut rikoslain mukaiset rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat seikat.
Ryöstössä myös omaisuuden arvo voi vaikuttaa kokonaisarviointiin, mutta väkivaltaan liittyvät seikat ovat usein erityisen merkittäviä.
Törkeän ryöstön rangaistus
Törkeästä ryöstöstä säädetty rangaistus on huomattavasti ankarampi kuin tavallisesta ryöstöstä.
Törkeän ryöstön rangaistusasteikko on:
vähintään 2 vuotta ja enintään 10 vuotta vankeutta.
Tämä kertoo rikoksen vakavuudesta. Törkeä ryöstö voi yhdistää vakavan omaisuusrikoksen esimerkiksi vaarallisen aseenkäytön, vakavan väkivallan tai erityisen raa’an tekotavan kanssa.
Tuomion lopullinen pituus ratkaistaan yksittäisen tapauksen olosuhteiden perusteella.
Onko törkeästä ryöstöstä aina ehdoton vankeus?
Törkeän ryöstön vähimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta, mutta juridisesti täsmällisintä on puhua lain määrittelemästä 2–10 vuoden vankeusasteikosta eikä tehdä rikosnimikkeen perusteella liian yksinkertaista väitettä siitä, millä tavalla jokainen yksittäinen tuomio pannaan täytäntöön.
Rangaistusta koskevat kysymykset arvioidaan rikoslain kokonaisuuden ja kyseisen tapauksen perusteella.
Myös ryöstön yritys on rangaistava
Tekijän ei tarvitse onnistua omaisuuden saamisessa, jotta teko voisi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Ryöstön yritys on rangaistava.
Jos esimerkiksi henkilö uhkaa uhria väkivallalla saadakseen rahaa mutta ei lopulta onnistu saamaan omaisuutta, kyse voi silti olla rangaistavasta ryöstön yrityksestä, jos teko on edennyt rikosoikeudellisesti yrityksen asteelle.
Myös törkeän ryöstön yritys on rangaistava.
Törkeän ryöstön valmistelu
Poikkeuksellista ryöstörikoksissa on se, että tietyissä tilanteissa jo vakavan rikoksen valmistelu voi olla rangaistavaa.
Törkeän ryöstön valmistelusta voi olla kyse esimerkiksi silloin, kun henkilö rikosta varten:
- hankkii tai pitää hallussaan ampuma- tai teräasetta tai muuta vaarallista välinettä
- hankkii rikoksen toteuttamiseen tarvittavia erityisiä tietoja
- laatii yksityiskohtaisen suunnitelman rikoksen toteuttamiseksi
- sopii rikoksen tekemisestä toisen henkilön kanssa.
Törkeän ryöstön valmistelusta voidaan tuomita enintään kolme vuotta vankeutta.
Pelkkä rikoksesta puhuminen tai yleisluontoinen ajatus ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita rangaistavaa valmistelua. Laissa määriteltyjen edellytysten täytyy täyttyä.
Ryöstö ja kiristys – mikä on ero?
Ryöstö ja kiristys voivat muistuttaa toisiaan, koska molemmissa henkilö voidaan uhkaamalla saada luovuttamaan rahaa tai muuta taloudellista etua.
Ryöstössä keskeistä on kuitenkin henkilöön kohdistuvan väkivallan välitön uhka.
Esimerkiksi vaatimus:
“Anna lompakkosi tai lyön sinua nyt”
voi täyttää ryöstön tunnusmerkistön, koska väkivallan uhka on välitön.
Jos taas henkilö vaatii rahaa ja uhkaa aiheuttaa haittaa myöhemmin, rikosta voidaan joutua arvioimaan kiristyksen tunnusmerkistön perusteella.
Tarkka rikosnimike riippuu aina uhkauksen sisällöstä, ajankohdasta ja muista tapahtuman olosuhteista.
Ryöstöön voi liittyä myös muita rikoksia
Ryöstön yhteydessä käytetty väkivalta voi joissakin tapauksissa olla niin vakavaa, ettei kaikkea väkivaltaa katsota vain osaksi ryöstörikosta.
Tällöin tekijä voi joutua vastuuseen esimerkiksi sekä törkeästä ryöstöstä että pahoinpitelyrikoksesta.
Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on käsitelty tapauksia, joissa käytetty väkivalta on ylittänyt sen, minkä voidaan katsoa kuuluvan ryöstön toteuttamiseen. Tämä osoittaa, että vakavassa rikoksessa voi olla samanaikaisesti kyse useista rikosnimikkeistä.
Ryöstöt Suomessa
Ryöstöjä tapahtuu Suomessa vuosittain tuhansia, mutta niiden määrä vaihtelee vuodesta toiseen.
Vuoden 2024 ennakkotietojen perusteella viranomaisten tietoon tuli noin 2 600 ryöstöä, mikä merkitsi noin 5 prosentin laskua edellisvuoteen verrattuna.
Vuoden 2025 ennakkotiedoissa törkeiden ryöstöjen määrä oli noin 600 tapausta.
Tilastot osoittavat myös, että ryöstöjen tapahtuma-ajat ovat muuttuneet vuosien aikana. Aiemmin suurempi osuus tapauksista sijoittui yön myöhäisiin tunteihin, kun taas viime vuosina suhteellisesti suurempi osa on tapahtunut iltapäivän ja illan aikana.
Tilastoja kannattaa kuitenkin tulkita siten, että ne kuvaavat viranomaisten tietoon tulleita rikoksia eivätkä välttämättä kaikkia tosiasiassa tapahtuneita tapauksia.
Mitä tehdä, jos joutuu ryöstön uhriksi?
Ryöstötilanteessa oma turvallisuus on tärkeämpää kuin omaisuuden suojeleminen.
Jos rikos on käynnissä tai tilanteessa on välitön vaara, on tärkeää pyrkiä pois vaarasta ja ottaa yhteyttä hätänumeroon 112.
Kun tilanne on ohi, rikoksesta kannattaa tehdä poliisille rikosilmoitus. Poliisia auttaa, jos uhrilla tai silminnäkijällä on mahdollisimman tarkat tiedot tapahtuneesta.
Hyödyllisiä tietoja voivat olla esimerkiksi:
- rikoksen tapahtumapaikka
- tarkka tai arvioitu tapahtuma-aika
- tekijän tuntomerkit
- tekijän vaatetus
- käytetty ase tai muu väline
- poistumissuunta
- mahdollisen ajoneuvon tiedot
- anastettu omaisuus
- tapahtuman nähneet henkilöt
- valvontakameratallenteet.
Jos tapahtumapaikalla voi olla rikostutkinnalle tärkeitä jälkiä, aluetta ei kannata tarpeettomasti sotkea tai siellä olevia esineitä siirtää.
Mitä tapahtuu rikosilmoituksen jälkeen?
Kun poliisille ilmoitetaan ryöstöstä, poliisi arvioi ensin, onko asiassa syytä epäillä rikosta.
Tarvittaessa käynnistetään esitutkinta. Sen aikana poliisi voi esimerkiksi kuulustella uhria, epäiltyä ja silminnäkijöitä sekä tutkia teknistä aineistoa, kuten valvontakameratallenteita.
Kun esitutkinta on valmis, asia voidaan siirtää syyttäjälle syyteharkintaan. Syyttäjä arvioi, onko asiassa riittävästi perusteita syytteen nostamiseen.
Lopullisen ratkaisun rikosasiassa tekee tuomioistuin, jos asia etenee oikeudenkäyntiin.
Ryöstön uhrin oikeudet
Ryöstön uhri on rikosprosessissa asianomistaja.
Asianomistajalla voi olla oikeus vaatia rikoksen tekijältä korvausta esimerkiksi:
- anastetusta tai vahingoittuneesta omaisuudesta
- henkilövahingoista
- hoitokuluista
- muista rikoksesta aiheutuneista vahingoista.
Rikoksen uhri voi käyttää oikeudellista avustajaa ja tietyissä tilanteissa myös tukihenkilöä. Vakavan rikoksen jälkeen apua voi hakea esimerkiksi Rikosuhripäivystyksestä.
Ryöstö voi aiheuttaa fyysisten vammojen lisäksi pelkoa, turvattomuutta ja muita pitkäkestoisia vaikutuksia, joten avun hakemista ei kannata jättää vain fyysisiin vammoihin.
Yhteenveto
Ryöstö on yksi vakavimmista omaisuuteen kohdistuvista rikoksista Suomessa, koska siinä yhdistyvät omaisuuden anastaminen ja henkilön turvallisuuteen kohdistuva väkivalta tai välitön väkivallan uhka.
Tavallisesta ryöstöstä voidaan tuomita 4 kuukaudesta 6 vuoteen vankeutta, kun taas törkeästä ryöstöstä rangaistusasteikko on 2–10 vuotta vankeutta. Myös ryöstön yritys on rangaistava, ja kaikkein vakavimpien tekojen kohdalla jo törkeän ryöstön valmistelu voi muodostaa oman rikoksensa.
Ryöstöä ei pidä sekoittaa varkauteen tai kiristykseen. Varkaudessa väkivalta ei ole samalla tavalla osa rikoksen tunnusmerkistöä, kun taas kiristyksessä uhkauksen luonne ja ajallinen yhteys voivat olla erilaisia. Jos henkilö joutuu ryöstön uhriksi, tärkeintä on huolehtia omasta turvallisuudesta, ottaa kiireellisessä tilanteessa yhteyttä numeroon 112 ja tehdä tapahtuneesta rikosilmoitus poliisille.
