Paskahousu on yksi tunnetuimmista suomalaisista korttipeleistä. Pelin idea on yksinkertainen: pelaajien tavoitteena on päästä omista korteistaan eroon ja välttää jäämästä viimeiseksi pelaajaksi, jolla on vielä kortteja kädessään. Viimeiseksi jäänyt pelaaja häviää ja saa pelin nimen mukaisesti paskahousun tittelin.
Paskahousu sopii hyvin esimerkiksi mökille, illanviettoon, perheen peli-iltaan tai kaveriporukan ajanvietteeksi. Pelaamiseen tarvitaan vain tavallinen korttipakka, mutta yksinkertaisten perussääntöjen lisäksi pelissä on muutamia tärkeitä erikoiskortteja. Erityisesti kakkonen, kymppi ja ässä voivat muuttaa pelitilanteen nopeasti.
Paskahoususta tunnetaan myös useita paikallisia sääntöversioita. Siksi ennen peliä kannattaa sopia, mitä sääntöjä juuri kyseinen peliporukka käyttää.
Mikä Paskahousu on?
Paskahousu on suomalainen korttipeli, jossa kortteja lyödään pöydällä olevaan avopakkaan pääsääntöisesti nousevassa arvojärjestyksessä. Pelaajan on siis tavallisesti pelattava pöydällä olevan kortin päälle samanarvoinen tai sitä suurempi kortti.
Pelissä käytetään tavallista 52 kortin pakkaa ilman jokereita. Korttien mailla eli padalla, ristillä, hertalla ja ruudulla ei normaalisti ole merkitystä. Ratkaisevaa on kortin arvo sekä mahdollinen erikoistoiminto.
Pelaajamääräksi sopii yleensä noin 3–6 henkilöä, vaikka peli onnistuu myös hieman erilaisilla pelaajamäärillä. Kolmen, neljän tai viiden pelaajan peli etenee yleensä sopivan nopeasti.
Paskahousun tavoite
Paskahousun tavoitteena on päästä kaikista omista korteista eroon ennen muita pelaajia. Tämä onnistuu kuitenkin lopullisesti vasta sen jälkeen, kun nostopakka on tyhjentynyt.
Pelin alkuvaiheessa pelaajat täydentävät käsikorttejaan nostopakasta, joten kädessä pyritään yleensä pitämään vähintään viisi korttia. Nostopakan loppuessa uusia kortteja ei enää saada, ja tästä alkaa pelin ratkaiseva loppuvaihe.
Ensimmäisenä korteistaan eroon päässyt voidaan katsoa voittajaksi. Varsinaisesti peli kuitenkin jatkuu, kunnes vain yhdellä pelaajalla on kortteja jäljellä. Tämä pelaaja on pelin häviäjä eli paskahousu.
Paskahousun valmistelu
Pelin aloittaminen on helppoa. Tavallinen 52 kortin pakka sekoitetaan huolellisesti ja jokaiselle pelaajalle jaetaan viisi korttia. Loput kortit asetetaan keskelle pöytää kuvapuoli alaspäin nostopakaksi.
Perusvalmistelut ovat:
- käytössä tavallinen 52 kortin pakka
- jokerit poistetaan
- jokaiselle pelaajalle jaetaan viisi korttia
- loput kortit muodostavat nostopakan
- pöydälle jätetään tilaa avopakalle
- vuorot etenevät tavallisesti myötäpäivään.
Kun kortit on jaettu, voidaan selvittää pelin aloittaja.
Kuka aloittaa Paskahousun?
Yleisesti tunnetussa suomalaisessa sääntöversiossa aloittaa pelaaja, jolla on eniten kolmosia. Jos kenelläkään ei ole kolmosta, tarkastellaan seuraavaksi nelosia, sitten viitosia ja niin edelleen, kunnes aloittava kortti löytyy.
Kakkosta ei käsitellä tässä yhteydessä tavallisena pienenä numerokorttina. Vaikka kortissa on numero kaksi, sillä on Paskahousussa erityinen asema ja se kuuluu pelin vahvimpiin kortteihin.
Joissakin peliporukoissa aloittaja ratkaistaan yksinkertaisemmin sillä perusteella, kenellä on pienin sallittu kortti. Koska käytännöt vaihtelevat, aloitussääntö kannattaa sopia ennen ensimmäistä jakoa.
Miten Paskahousua pelataan?
Pelaajat lyövät vuorotellen kortteja pöydän avopakkaan. Tavallisesti pöytään täytyy pelata samanarvoinen tai suurempi kortti kuin avopakan päällimmäinen kortti.
Jos pöydällä on esimerkiksi kuutonen, pelaaja voi lyödä siihen kuutosen tai sitä suuremman sallitun kortin. Jos pelaajalla on useita samanarvoisia kortteja, hän voi yleensä pelata niitä samalla vuorolla useamman.
Pelaamisen jälkeen käsi täydennetään nostopakasta takaisin viiteen korttiin niin kauan kuin nostopakassa riittää kortteja.
Mitä tapahtuu, jos sopivaa korttia ei ole?
Jos pelaaja ei pysty lyömään pöytään sopivaa korttia, seurauksena voi olla koko avopakan nostaminen omaan käteen. Pelaaja voi yleensä myös päättää nostaa pinon, vaikka hänen kädessään olisi teknisesti sopiva kortti.
Joissakin sääntöversioissa pelaajalla on ennen avopakan ottamista mahdollisuus kokeilla nostopakan päällimmäistä korttia. Jos kortti sopii pöytään, sen saa pelata. Jos kortti ei sovi, pelaajan täytyy ottaa sekä kyseinen kortti että pöydän koko avopakka käteensä.
Suuren korttipinon nostaminen voi muuttaa pelin tilanteen nopeasti, sillä tavoitteena on nimenomaan päästä korteista eroon eikä kerätä niitä lisää.
Paskahousun korttien arvojärjestys
Tavallisessa Paskahousussa kortit etenevät pääosin kolmosesta ylöspäin. Korttien järjestyksen voi ajatella seuraavasti:
3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, J, Q, K, A ja 2.
Erikoiskorttien vuoksi kyse ei kuitenkaan ole aivan tavallisesta arvojärjestyksestä.
Pelissä erityisen tärkeät kortit ovat:
- 2 eli kakkonen
- 10 eli kymppi
- A eli ässä
- kuvakortit J, Q ja K.
Näiden korttien käyttäytyminen kannattaa opetella ennen peliä.
Kakkonen Paskahousussa
Kakkonen on yksi Paskahousun vahvimmista ja hyödyllisimmistä korteista. Sen voi yleisessä sääntöversiossa pelata lähes minkä tahansa tavallisen kortin päälle.
Kun pöydälle on kuitenkin lyöty kakkonen, tilanne muuttuu. Kakkosen päälle käy tavallisesti vain toinen kakkonen. Tämä tekee kortista tehokkaan keinon vaikeuttaa seuraavan pelaajan vuoroa.
Kakkosia kannattaa usein säästää pelin myöhempiin vaiheisiin. Jos pöydän päällimmäinen kortti nousee korkeaksi eikä pelaajalla ole muuta sopivaa vaihtoehtoa, kakkonen voi pelastaa suuren avopakan nostamiselta.
Kakkonen ei normaalisti itsessään kaada avopakkaa.
Kymppi on tärkeä kaatokortti
Kymppi on Paskahousussa niin sanottu kaatokortti. Kun se pelataan sopivan numerokortin päälle, pöydällä oleva avopakka poistetaan pelistä.
Yleisessä suomalaisessa sääntöversiossa kymppi kaataa pinon, kun se pelataan numerokortin 3–9 päälle.
Kaadon jälkeen korttipino siirretään syrjään eikä sitä enää käytetä kyseisessä jaossa. Kaadon tehnyt pelaaja saa tavallisesti aloittaa uuden avopakan tyhjälle pöydälle.
Hyvin ajoitettu kymppi voi antaa merkittävän taktisen edun, koska pelaaja pääsee aloittamaan seuraavan kierroksen haluamallaan sopivalla kortilla.
Ässän merkitys Paskahousussa
Ässä on toinen tärkeä kaatokortti, mutta sen tehtävä eroaa kympistä.
Yleisessä Paskahousun sääntöversiossa ässä kaataa avopakan silloin, kun se pelataan kuvakortin eli jätkän, kuningattaren tai kuninkaan päälle.
Tämän voi muistaa yksinkertaisesti:
- numerokortit 3–9 voidaan kaataa kympillä
- kuvakortit J–K voidaan kaataa ässällä.
Kaadon jälkeen avopakka poistetaan ja kaadon tehnyt pelaaja aloittaa tyhjälle pöydälle uuden pinon.
Joissakin paikallisissa sääntöversioissa ässän toimintaa tulkitaan eri tavalla, joten tämäkin kannattaa tarvittaessa sopia etukäteen.
Kuvakorttien pelaaminen
Kuvakortteihin kuuluvat jätkä eli J, kuningatar eli Q ja kuningas eli K. Niiden pelaamista koskee monissa Paskahousun versioissa oma rajoitus.
Yksi Suomessa yleisesti käytetty sääntö on, että kuvakortin saa pelata vain kahdeksikon tai sitä suuremman kortin päälle tai tyhjälle pöydälle.
Tästä säännöstä esiintyy kuitenkin huomattavasti vaihtelua. Joissakin versioissa rajana on seitsemän ja toisissa yhdeksän. Tämän vuoksi kuvakorttien alin sallittu lyöntikortti on yksi niistä asioista, jotka kannattaa sopia ennen pelin alkua.
Neljä samaa voi kaataa pinon
Paskahousussa avopakka voi kaatua myös silloin, kun sen päälle muodostuu neljä samanarvoista korttia.
Jos pöydällä on esimerkiksi kaksi seiskaa ja seuraava pelaaja lyö niiden päälle kaksi seiskaa, pöydällä on neljä samaa korttia. Tavallisessa sääntöversiossa tällöin koko pino kaatuu ja poistetaan pelistä.
Joissakin versioissa kakkoset muodostavat poikkeuksen eikä neljä kakkosta kaada pinoa. Toisissa peliporukoissa neljän saman sääntöä ei välttämättä käytetä lainkaan.
Milloin nostopakasta nostetaan?
Niin kauan kuin nostopakassa on kortteja, pelaaja täydentää vuoronsa jälkeen käsikorttiensa määrän tavallisesti takaisin viiteen.
Jos pelaajalla on vuoron jälkeen kolme korttia, hän nostaa siis kaksi lisää. Jos kädessä on jo viisi tai enemmän esimerkiksi avopakan nostamisen vuoksi, uusia kortteja ei tarvitse nostaa.
Kun nostopakka loppuu, peli muuttuu. Sen jälkeen jokainen pöytään onnistuneesti pelattu kortti vähentää oikeasti pelaajan jäljellä olevaa korttimäärää.
Juuri tässä vaiheessa vahvojen korttien säästäminen voi osoittautua hyödylliseksi.
Paskahousun loppupeli
Nostopakan tyhjennyttyä tavoitteena on päästä mahdollisimman nopeasti jäljellä olevista korteista eroon.
Jos pelaaja pelaa viimeisen korttinsa onnistuneesti, hän pääsee pois pelistä. Muut jatkavat, kunnes seuraavatkin pelaajat ovat päässeet korteistaan eroon.
Viimeiseksi kortteja kädessään pitävä pelaaja häviää. Hänestä tulee kierroksen paskahousu.
Pelin viehätys perustuu siihen, että hyvännäköinen käsi voi muuttua nopeasti huonoksi, jos pelaaja joutuu nostamaan suuren avopakan juuri ennen loppua.
Paskahousun taktiikka ja parhaat vinkit
Vaikka korttien jako perustuu sattumaan, Paskahousussa on myös runsaasti taktisia valintoja. Jokaisen mahdollisen kortin pelaaminen heti ei välttämättä ole paras ratkaisu.
Hyviä perusvinkkejä ovat:
- säästä ainakin osa kakkosista loppupeliin
- käytä kymppi ja ässä silloin, kun kaadosta on oikeasti hyötyä
- pyri pääsemään pienistä ja vaikeasti pelattavista korteista eroon ajoissa
- seuraa, mitä kakkosia ja kaatokortteja on jo käytetty
- mieti kätesi rakennetta ennen nostopakan loppumista
- hyödynnä mahdollisuus pelata useita samanarvoisia kortteja kerralla
- älä pelkää nostaa pientä avopakkaa, jos se parantaa kätesi rakennetta huomattavasti.
Hyvä Paskahousu-pelaaja ei ajattele vain yhtä vuoroa eteenpäin. Erityisesti nostopakan lähestyessä loppua kannattaa arvioida, millaisilla korteilla loppupeliin haluaa jäädä.
Paskahousu ja Valepaska eivät ole sama peli
Paskahousu ja Valepaska sekoitetaan joskus toisiinsa, mutta kyseessä eivät ole täysin samat pelit. Valepaska on Paskahoususta kehitetty bluffausmuunnelma.
Valepaskassa kortit lyödään pöydälle kuvapuoli alaspäin. Pelaaja kertoo ääneen, mitä hän väittää pelanneensa. Hän voi esimerkiksi ilmoittaa lyöneensä kaksi seiskaa.
Oleellista on, että pelaaja saa valehdella.
Muut pelaajat voivat epäillä ilmoitusta ja haastaa lyönnin. Jos kortin pelannut henkilö valehteli, hän joutuu nostamaan koko avopakan käteensä. Jos ilmoitus olikin totta, epäillyt pelaaja joutuu itse ottamaan pinon.
Valepaska tuo tavalliseen Paskahousuun psykologisen elementin, sillä korttien lisäksi pelaajan täytyy arvioida myös vastustajien käyttäytymistä.
Miksi Paskahousun säännöissä on eroja?
Paskahousu on pitkään pelattu seurapeli, jonka säännöt ovat siirtyneet usein suullisesti perheissä ja kaveriporukoissa. Tästä syystä pelistä on syntynyt suuri määrä paikallisia versioita.
Erot voivat koskea esimerkiksi:
- kuvakorttien alinta sallittua lyöntikorttia
- neljän saman kaatosääntöä
- tyhjälle pöydälle pelattavaa kymppiä
- aloituspelaajan valintaa
- useiden erikoiskorttien pelaamista samalla vuorolla
- nostopakan päällimmäisen kortin kokeilemista.
Mikään ei pilaa korttipeliä yhtä nopeasti kuin kesken kierroksen alkanut kiista siitä, saiko jonkin kortin pelata. Siksi peliporukan kannattaa käyttää hetki sääntöjen sopimiseen ennen ensimmäistä jakoa.
Yhteenveto
Paskahousu on klassinen suomalainen korttipeli, jossa helppo perusidea yhdistyy yllättävän taktiseen pelaamiseen. Tavallisella 52 kortin pakalla pelattavassa pelissä jokaiselle jaetaan viisi korttia, minkä jälkeen pelaajat pyrkivät lyömään pöytään samanarvoisia tai suurempia kortteja.
Kakkonen toimii vahvana erikoiskorttina, kymppi kaataa tavallisesti numerokorttien päälle muodostuneen pinon ja ässä hoitaa vastaavan tehtävän kuvakorttien kohdalla. Myös neljä samanarvoista korttia voi kaataa pinon käytetystä sääntöversiosta riippuen.
Paskahousun tärkein tavoite on yksinkertainen: älä jää viimeiseksi korttien kanssa. Nostopakan loppuessa jokainen päätös muuttuu entistä tärkeämmäksi, ja yksi huono lyönti voi johtaa suuren korttipinon nostamiseen.
Koska Paskahousun säännöt vaihtelevat jonkin verran eri puolilla Suomea ja eri peliporukoissa, erikoissäännöt kannattaa aina sopia ennen pelaamista. Kun kaikki tietävät, miten kakkonen, kymppi, ässä, kuvakortit ja neljän saman kaato toimivat, ei muuta tarvita kuin sekoitettu korttipakka ja sopiva peliporukka.
